Nuoret henkilöhahmot, kuten Jymy, Niilo, Antti, Kati ja Henna, jakaantuvat romaanissa löyhästi kahteen luokkaan: niihin, jotka ovat suosittuja, sanavalmiita ja kauniita ja niihin, jotka ovat epäsuosittuja, hiljaisia, vallitsevasta ulkonäköihanteesta poikkeavia ja siten suosittujen sorsimia. Ongelmia on kuitenkin molemmilla ryhmillä. Yksinäisyys, kiusaaminen, vaikeat perhesuhteet, seksuaalisen suuntautumisen pohtiminen, kiemuraiset seurustelu- ja kaverisuhteet, jne., ahdistavat kirjan rippikoululaisia. Kuuluupa ongelmiin yksi kissanraatokin, jonka karmea tarina itse asiassa aloittaa koko kirjan.
Lanka palaa on hyvä osoitus Kallioniemen kertojantaidoista. Romaani on samanaikaisesti sekä hauska että vakava, sekä kevyt että raskas. Sama pätee myös teoksen uskonnollisuuteen: joku lukija voi pitää sitä uskonnonvastaisena, joku toinen taas sanomaltaan kristillisenä. Kallioniemi antaa täten paljon vastuuta lukijalle ja välttää valmiiden totuuksien tuputtamista. Lopputuloksena on elämänmakuinen kirja nuoruuden äänestä ja vimmasta.
Susanna Itäkare
Mutta Katia ei huvittanut saada mitään riparin isosen roolia. Niistä oli kyllä muutaman viime päivän aikana saatu tarpeeksi. Ihan ääliöitä jokainen. Eikö muka seurakuntanuorissa ollut yhtään täyspäistä? Ne hymyilikin niin kuin olisi viikon syöneet pelkkää hunajaa.
Teoksen tiedot
Lanka palaa
Tuula Kallioniemi 1999
Otava
Suositellaan yläkouluikäisille ja sitä vanhemmille
Rippikouluikäisistä ylöspäin. Sopii kaikille, jotka haluavat lukea kaunokirjallisesti korkeatasoista, mutta huumoripitoista nuortenkirjallisuutta.
Aiheesta muualla
Kirjallisuudentutkija Päivi Heikkilä-Halttusen Lastenkirjahylly-blogin esittely Lanka palaa -kirjasta
Pirkanmaalaisia nykykirjailijoita-matrikkeli
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti