Kapari-Jatan teksteissä on paljon uusia näkökulmia ja kekseliäitä juttuja, joita miettiessä vierähtää useampikin hetki. Kirja on kevyttä, railakasta luettavaa, josta saisi eniten irti lukemalla yhden tekstin päivässä. Jos koko kirjan yrittää lukea kerralla, se uuvuttaa hajanaisuudellaan. Kirjan parasta antia olivat ehkä kertojan omat lapsuuskokemukset tai tarinointi kissoista. Plussaa antaisin omaperäisistä otsikoista!
Noora Hapuli
Muistan kokeilleeni vistiä yksinkin: viritin kuminauhan tuolista tuoliin ja aloin hyppiä. Höh, tuumasin pian ja painuin pihalle etsimään kavereita. Vistin hyppimiseen tarvitaan kavereita, vaikka sitten niin paljon, ettei kukaan ehdi hyppiä melkein ollenkaan. Narua voi hyppiä yksinkin, mutta vain ystävää odotellessaan: heti kun näkee ystävän, on lähdettävä naru viuhtoen hyppyjuoksua vastaan.
Teoksen tiedot
Vaarille pala haitaria
Jaana Kapari-Jatta 2009
WSOY
Suositellaan yläkouluikäisille ja sitä vanhemmille.
Aihepiirit ovat lähinnä aikuisille tarkoitettuja, mutta mikään ei estä yläkouluikäisiä ja siitä vanhempia lukemasta kirjaa. Sopii kaikille Jaana Kapari-Jatan tyylistä pitäville, hyvien kolumnien faneille ja niille, joilla ei ole aikaa lukea pitkiä tekstejä kerrallaan. Kirjassa on lyhyitä parin sivun tekstipätkiä, joten kirja on helppo avata ja sulkea milloin vain.
Aiheesta muualla
Helena Miettisen arvio Keskisuomalainen lehdessä 07.11.2009
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti