Tapiota askarruttaa matkan aikana erityisesti oma tulevaisuutensa. Yläkoulu on juuri päättynyt, lukio uusine haasteineen edessä. Onneksi Moona on jo samassa lukiossa, johon Tapio suuntaa kesän jälkeen askeleensa. Berliinin-matkalla Tapio ja Moona pääsevät omien mielenkiinnonkohteittensa pariin. Fyysikon ja tutkijan urasta haaveileva Tapio pääsee piipahtamaan fyysikkonobelisti Max Planckin mukaan nimetyssä instituutissa, Moona puolestaan viettää aikaansa valokuvaamisen parissa.
Meno-paluu on sujuvaa Salla Simukkaa. Tämä kirja on hyvä lukea vasta aikaisempien Tapio ja Moona -kirjasarjan osien jälkeen, koska silloin ymmärtää paremmin päähenkilöiden välisen suhteen taustat. Myös kirjan tekniikka on tuttu aiemmista saman sarjan kirjoista: Tapio ja Moona vuorottelevat sarjan neljännessäkin osassa tekstin minäkertojina.
Outi Oja
Joka puolella puhuttiin vain saksaa, mainokset olivat saksaksi, turistiryhmien luota kuului muitakin kieliä, oli tolkuttoman kuuma ja hiki kertyi kainaloihin, polvitaipeisiin, niskaan. Ja minulle tämä sentään oli tuttua parin vuoden takaa, Tapiolle aivan uutta.
Teoksen tiedot
Meno-paluu (Tapio ja Moona -kirjasarja, 4. osa)
Salla Simukka 2009
WSOY
Suositellaan yläkoulu- ja lukioikäisille.
Berliiniin matkaaville, valokuvaamisesta kiinnostuneille, uusperheen ongelmia pohtiville.
Aiheesta muualla
Grafomania, kuuden kirjailijan blogi
Kirjailijan esittely Kirjasampo-sivustolla
Salla Simukan esittely Suomen nuorisokirjailijoiden nettimatrikkelissa
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti