Teoksen lähtökohtana on ollut Olli Jalosen oma lapsuus, mutta kirja kasvaa tekijän oman elämän kehää suuremmaksi. Vaikka juonelliset tapahtumat takautuvat kirjailijan omiin koulukokemuksiin, joista Jalonen on kirjoittanut kotiseutujulkaisussa Hämeenlinna-Wanaja (2003), koulusta ja oppimisesta kehittyy Poikakirjassa vertauskuva jostakin isommasta ja syvemmästä. Kasvavan pojan maailma rakentuu ympäristön yksinkertaisesta havainnoinnista ja omien mielentilojen pikkutarkasta rekisteröinnistä. Poika hakee identiteettiään suhteessa kaveripiiriin – myös tyttöihin – ja kosketuksessa koulun arvoihin.
Vaikka teoksessa eletään 1960-lukua, koulun välittämä maailmankuva vastaa 1940-luvun isänmaallista maailmaa, jossa asutaan yhä juoksuhaudoissa ja suojellaan suomen kieltä vierailta tartunnoilta. Poikakirjan minäkertojalle tuputetaan suojeluskuntien
Poikakirjantai Tapani Löfvingin seikkailujen hyveitä ja ideologiaa.
Poikakirjan päähenkilö tarkkailee ympäristöään järjestelmällisesti ja löytää maailmankuvalleen paremman jäsennyksen Pikku Jättiläisestä, tiedonjanoisten nuorukaisten klassisesta lukemistosta. Vanha viisaus oppimisesta elämää eikä koulua varten toteutuu Poikakirjassa paradoksina, kun poika kääntää koulun tarjoamat opit päälaelleen.
Juhani Niemi
Niin minä opin maailmasta pitämään omat asiat itseni sisällä ettei muiden niistä tarvitse välittää eikä selittää kenellekään eikä huolehtia minkään turhan vuoksi ja sillä lailla opin hakemaan maailmasta paikan.
Teoksen tiedot
Poikakirja
Olli Jalonen 2010
Otava
Suositellaan kaikenikäisille.
Lukijakuntaa eivät rajoita ikä, sukupuoli, kieli tai kulttuuri.
Aiheesta muualla
Otavan esittely Olli Jalosesta
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti